Niin se vuosi vaihtui uuteen ja nyt sitten totutellaan vuoteen 2015!!!
Kuten moneen kertaan olen maininnut, vuosi 2014 oli elämäni kauhein ja rankin. Takana on avioero, muutto, masennus ja ero omista lapsista. Takana on myös uusi parisuhdekokeilu itsekkään narsistin kanssa, josta jäi arvet kyllä loppuelämäkseni. Onneksi suhde kesti vain muutaman kuukauden, jos sinä aikana tuhot on näin valtavat niin mitähän se olisi ollut jos suhde olisi kestänyt vuosia. Opittu on että maailmassa on julmia ja hyväksikäyttäviä ihmisiä, mutta nyt varmasti osaan heidät kiertää kaukaa. Oma osuus on siis täynnä.
Kriisin ja murheen keskellä olen myös huomannut, ketkä ovat oikeita ystäviä ja tukevat heikkoina hetkinä. Kiitos siis kaikille teille keltä tukea olen saanut.
Toiveet on suuret vuotta 2015 kohtaan. Vastakkaiseen sukupuoleen en kyllä tule helpolla luottamaan enää näiden karmaisevien kokemusten jälkeen, mutta nautin siis nyt sinkkuudestani.
Ero omista lapsista on ruuhkavuosien jälkeen ollut rankempaa kuin luulinkaan. Ajattelin että ero siitä arkishowsta ja kiireistä tuntuisi helpottavalta, mutta oikeasti se on ollut ihan musertavaa. Tuoreessa muistissa jouluaatto aivan ypöyksin, se jos mikä oli yksi elämäni karseimmista kokemuksista. Mutta siitäkin selvittiin ja etiäpäin, sano mummokin lumessa!
Toi viimevuosi sentään jotain mukavaakin, sain elämääni uuden, ihanan ja niin rakkaan ystävän. Tähän ikään mennessä samanhenkisiä, rakkaita ystäviä on todellakin alkanut arvostamaan suuresti.
Tämä vuosi tuo toivottavasti mukanaan seesteisyyttä, iloa, ehkä myös onnea ja jotain muutoksiakin. Niistä sitten lisää asioiden selvittyä.
Yritän pitää itsestäni parempaa huolta.
Yritän pitää mieleni avoimena uusille asioille.
Yritän rakastaa itseäni enemmän, vaikka kuinka eräät ihmiset yrittävät painaa naamaasi lokaan.
Yritän oppia nauttia ihan arjen hetkistäkin. Valittamalla ei tuu kun kusipäisiä lapsia, vai miten se menikään :)
Ehkä tämä voisi olla tämän vuoden ohjenuora!
![]()
Jään odottelemaan mitä kaikkea kivaa vuosi siis tuo tullessaan. Ainakin sen tiedän, että kun aallonpohja on saavutettu niin sieltä ei ole suunta kuin ylöspäin.
Blogiakin yritän nyt herätellä hieman enemmän eloon, nyt kun voimat alkaa palautua niin ehkä se into siihen sisustamiseen ja kädentaitoihinkin taas herää.
Kiitos jokaikiselle jotka olette olleet mukana, jokaikinen teistä on meikäläiselle tärkeä. Ja toivottavasti jaksatte roikkua tämänkiin vuoden Hyypiön matkassa!!
Kuten moneen kertaan olen maininnut, vuosi 2014 oli elämäni kauhein ja rankin. Takana on avioero, muutto, masennus ja ero omista lapsista. Takana on myös uusi parisuhdekokeilu itsekkään narsistin kanssa, josta jäi arvet kyllä loppuelämäkseni. Onneksi suhde kesti vain muutaman kuukauden, jos sinä aikana tuhot on näin valtavat niin mitähän se olisi ollut jos suhde olisi kestänyt vuosia. Opittu on että maailmassa on julmia ja hyväksikäyttäviä ihmisiä, mutta nyt varmasti osaan heidät kiertää kaukaa. Oma osuus on siis täynnä.
Kriisin ja murheen keskellä olen myös huomannut, ketkä ovat oikeita ystäviä ja tukevat heikkoina hetkinä. Kiitos siis kaikille teille keltä tukea olen saanut.
Toiveet on suuret vuotta 2015 kohtaan. Vastakkaiseen sukupuoleen en kyllä tule helpolla luottamaan enää näiden karmaisevien kokemusten jälkeen, mutta nautin siis nyt sinkkuudestani.
Ero omista lapsista on ruuhkavuosien jälkeen ollut rankempaa kuin luulinkaan. Ajattelin että ero siitä arkishowsta ja kiireistä tuntuisi helpottavalta, mutta oikeasti se on ollut ihan musertavaa. Tuoreessa muistissa jouluaatto aivan ypöyksin, se jos mikä oli yksi elämäni karseimmista kokemuksista. Mutta siitäkin selvittiin ja etiäpäin, sano mummokin lumessa!
Toi viimevuosi sentään jotain mukavaakin, sain elämääni uuden, ihanan ja niin rakkaan ystävän. Tähän ikään mennessä samanhenkisiä, rakkaita ystäviä on todellakin alkanut arvostamaan suuresti.
Tämä vuosi tuo toivottavasti mukanaan seesteisyyttä, iloa, ehkä myös onnea ja jotain muutoksiakin. Niistä sitten lisää asioiden selvittyä.
Yritän pitää itsestäni parempaa huolta.
Yritän pitää mieleni avoimena uusille asioille.
Yritän rakastaa itseäni enemmän, vaikka kuinka eräät ihmiset yrittävät painaa naamaasi lokaan.
Yritän oppia nauttia ihan arjen hetkistäkin. Valittamalla ei tuu kun kusipäisiä lapsia, vai miten se menikään :)
Ehkä tämä voisi olla tämän vuoden ohjenuora!
Jään odottelemaan mitä kaikkea kivaa vuosi siis tuo tullessaan. Ainakin sen tiedän, että kun aallonpohja on saavutettu niin sieltä ei ole suunta kuin ylöspäin.
Blogiakin yritän nyt herätellä hieman enemmän eloon, nyt kun voimat alkaa palautua niin ehkä se into siihen sisustamiseen ja kädentaitoihinkin taas herää.
Kiitos jokaikiselle jotka olette olleet mukana, jokaikinen teistä on meikäläiselle tärkeä. Ja toivottavasti jaksatte roikkua tämänkiin vuoden Hyypiön matkassa!!